Minusta ja arvoistani

Yrittäjäperheen lapsena politiikka ja yhteiskunnalliset asiat olivat usein läsnä arjen keskusteluissa, ja kiinnostuin niistä itsekin jo nuorena. Äitini on toiminut kokoomuksessa, ja isä on ollut puolueen ehdokkaana kuntavaaleissa. En kuitenkaan saanut kokoomuslaisuutta ihan vain verenperintönä; kaikella 18-vuotiaan kapinallani äänestin ensimmäisen kerran nimenomaan mitä tahansa muuta kuin kokoomusta. 

Seuraaviin vaaleihin mennessä olin kuitenkin jo löytänyt poliittisen kotini. Huomasin uskovani vahvasti juuri niihin puolueen ydinarvoihin: yksilön vapauteen  ja toisaalta vastuuseen, sivistykseen, mahdollisuuksien tasa-arvoon ja ennen kaikkea suvaitsevaisuuteen ja ihmisestä välittämiseen. 

Minulle on tärkeää olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokaisella yksilöllä on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja luoda sellainen elämä, jollaista itse toivoo. Kouluttautumista, yritteliäisyyttä ja työn tekemistä pitää tukea, ja tehdä ne kannattavaksi. 

Yhteiskunnan tehtävä on myös huolehtia heikoimmistakin jäsenistään. Hyvinhointiyhteiskunnassa palvelut ja sosiaaliturva takaavat kansalaisille hyvän elämän perusedellytykset. Jokaisen elämä voi nyrjähtää yllättäen ja odottamatta, jolloin yksilö tarvitsee yhteisönsä apua. Avun saaminen ei saa olla kiinni tulotasosta, iästä tai työmarkkina-asemasta. 
On tärkeää, että mielenterveyspalvelut ovat toimivia, ja erityisesti nuorten hoitoonpääsy toteutuu viiveettä. 
En kannata minkään uusien päihteiden, esimerkiksi psykedeelinen, laillistamista, mutta toteuttaisin THL:n suosittaman käyttöhuonekokeilun.

Tosiasia kuitenkin on, että näidenkin palveluiden tuottaminen vaatii rahaa. Vahva talous edellyttää joskus kipeitäkin säästötoimia. Tärkeää on, että talouden sopeuttamistoimet eivät tarkoita vain säästämistä ja leikkauksia, vaan työn tekemisen kannattavuutta ja yrittämisen kynnyksen madaltamista.